Koiranpaskaa-kutsukaa kansalliskaarti!

Noista otsikon sanoista muodostuu muuten lyhenne KKK. Hih. Hassua...

Tässä on joutunut tahtomattaan lukemaan ihan liian monta kannanottoa siitä, kuinka koiranjätös joko traumatisoi jonkun pikkusieluisen kyylän koko loppuelämän, tai vaihtoehtoisesti hivelee jonkun koiraveroon kyllästyneen kaappisodomiitin esteettistä silmää.
Loppujen lopuksi, miksi helvetissä niistä pitää tehdä näin iso numero? Onhan hevonpaskaakin pitkin barrikadeja, eikä kukaan valita niistä, huolimatta noiden huomattavasta kokoerosta. Eikö koiranpaska ole sitten tarpeeksi isoa?

Päädyin kyrpiintymisessäni vertaamaan koiranjätöstä toiseen hyödyttömään, eloperäiseen elementtiin katukuvassa; puliukkoihin. Sillä välin, kun toinen blogimme lukijoista, se asiallisempi, haukkoo henkeään, se toinen lukekoot perustelut tälle melko falskille ideatyngälle;
-Molemmat maatuvat. Spusse tosin hitaammin.
-Kumpikaan ei ulkomuotonsa perusteella houkuttele suoranaiseen läheisyyteensä. Toisaalta, kumman kierrät kauempaa?
-Kumpikaan ei houkuttele myöskään aromillaan. Tässä nämä ovat tasoissa.
-En muistaakseni ikinä ole kuullut, että koiranpaska olisi solvannut ohikulkijoita, vaatinut niiltä rahallista korvausta, tai uhkaillut. Myöskään koiranpaskan ei tiedetä koskaan käyneen ohikulkevaan käsiksi. Taas yksi piste sille.
-Koiranpaska ei liikehdi omin avuin paikalta, jonne se on kakisteltu haisemaan. Spurgut taasen vaihtavat sijaintiaan, joten ne on pirusti vaikeampi opetella kiertämään.
-Koiranpaska maistuu paremmalta.

Mikseivät pikkusielut keskittyisikin siis paljon problemaattisempaan ekojätteeseen, kuin pahaiseen suolistoylläriin? Valtaosa niistä tuntuu muutenkin olevan niin oikealla, että kohta vitsistä voi tulla ihan todellisuutta.