Vierasta pelätään.

Kirjoitin vähän aikaa sitten tuntemuksistani erilaista ihmistä kohtaan, ja tyylilleni uskollisena lopetin tekstin myötähäpeää herättävällä typeryydellä, vaikka samaan aikaan sanoin kunnioittavani tällaista luonteenlujuutta. Eikä se tietenkään jää yhteen kertaan.

Olen elämäni aikana tavannut kolme kappaletta identtisiä kaksosia. Minulla on aina ollut samanlaisia ennakko-olettamuksia ja tiettyä tuntemattomanpelkoa näissä tilanteissa. Tai ei ensimmäisen parin kohdalla, ne kun olivat jo tarhassa, eikä ennakkoluuloisuuteni ollut kyllin väkevää. Seuraavan parin kanssa en ollut liiemmin tekemisissä.

Kolmansien kaksosten kohdalla haastoin itseni pohtimaan ennakko-odotuksiani.
a) Onko toinen pareista paha ja toinen hyvä?
b) Pyrkivätkö identtiset kaksoset vaihtamaan välillä toistensa rooleja, tehdäkseen ihmiset ympärillä hulluiksi?
c) Osaavatko identtiset kaksoset kommunikoida keskenään ajatuksen voimalla?

Konsultoituani näiden kanssa aiheesta osasin vastata pelkoihini järkevästi... Ainakin tämän parin suhteen;
a) Luonteilla saattaa olla eroja, muttei näin säännönmukaisen peilikuvallisesti.
b) Eivät. Tulee vain osata panna merkille pieniä eroja, kuten luomien sijainti tai hienoinen ero äänessä.
c) Eivät. Jos vastaan muuta, pääni poksahtaa.