En ole hyljännyt valittua kansaani

Sin with Sebastianin Shut up (and sleep with me) on hyvä biisi. Kaikki warettamaan sitä netistä.

Myin sieluni Googlelle, jotta pääsin taas blogaamaan. Joskus voisin pysyä vaiti niin kauan, että joku olisi ehtinyt kommentoida viimeisintä itseni häpäisyä. Mutten malta ikinä odottaa, koska porukka kyllästyy leikkimään kuollutta.

Kuten (molemmat) vakituiset lukijani saattavat huomata, en ole erehtynyt pitämään näppäimistöä koskettimina vähään aikaan. Syynä on tuore muutto paikasta toiseen, ja kuppaisen Elisa-paskan toimintakyvyttömyys.

Olin viime viikolla yhteisvastuukeräyksessä Sellolla, Leppävaaran uudella pääpyhäköllä. Joku saattoi nähdäkin minut. Se mustiin pukeutunut, varhaiskaljamaha afrontyngällä. Seisoin 2,5 tuntia torikerroksessa odottaen parempiosaisten sympatiaa Perun intiaaneja ja kotimaan häiriintyneitä lapsiperheitä kohtaan. Yllättävän moni koki empatiaa näitä kohtaan.

...Ja jos olisin oikeasti niin vaatimaton, olisin ollut tuostakin hiljaa.

Eduskuntavaalit tulee. Minua se ei haittaa siksi, kun ei ole vaikutusvaltaa tuloksiin ja koska kaikki puolueet ovat arsesta.
Jos haluatte jonkin vihjeen politiikkanörtiltä, niin älkää äänestäkö Mikko Ahvenaista. Kaverin suurin meriitti on, että se sattuu olemaan (ainakin omien sanojensa mukaan) nuorin broileriehdokas, mutta henkisesti se on n. keski-ikäinen punaniska-homofoobikko. Ei ole varmaan tarpeen kertoa, missä puolueessa se yrittää päteä?

Olen viimeaikoina solkottanut poikkeuksellisen paljon Idi Amin Dadasta. Johtunee siitä, että haluan pitkästä aikaa nähdä elokuvan ihan teatterissa (tupakkayskäisten, pusseja rapisuttavien, kiimaisten ja muuten äänekkäiden kanssaeläjien kanssa). Tai sitten se johtuu nimenomaan siitä, että olen puhunut Idi Aminista niin helvetisti.

Paskaa olisi vielä lisääkin, mutta päästän teidät tänään helpolla. Tai no, kurkatkaa joutessanne tämä, tämä tai tämä. Ensimmäinen on kieroutunut, toinen on sairas ja perverssi, kolmas muuten vain söpö.