Pissaa ja kakkaa

Minä olen kusipäinen mies. Pääni on täynnä ureaa.

Kun kallistan sitä, tunnen, kuinka virtsa sisälläni hölskyy ja aaltoilee. Herätessäni havaitsen nukkaiselle tyynylle kehittyneen, kellertävän vanan. Joskus menen alastomana yöksi makaamaan ammeeseen ja annan kusen valua sinne. Aamulla herään, kylpien omissa pääni sisäisissä element(e)issä. Kun minulla on nuhaa, räkä yrittää viedä kuselta tilaa päästäni. Tämän vuoksi pääni on hiljalleen turvonnut.

Ja koska kusipäiset miehet luovat pelisäännöt, on säädetty standardiksi, että kuupassa on oltava minimimäärä pissaa. Joilta se minimi uupuu, ovat jollain tapaa vajaapäisiä. Niin kuin esimerkiksi naisilta, joilla ei lähtökohtaisesti voi olla kusta päässä, ja niiltä harvoilta urospuolisilta poikkeustapauksilta. Nämä me kusipäiset miehet demonisoimme, jottei meitä huomautettaisi siitä, että meillä on pää täynnä kusta.

Virtsa on hapanta, eli se syövyttää. Sen vuoksi kusipäisillä miehillä on melkolailla vähän aivosoluja. Sen sijaan kallon sisällä ajelehtii satunnaisia ulostepaakkuja, joilla kusipäiset miehet hoitavat elintärkeät ruumiintoiminnot. Kun pudistan päätäni, pääni sisäisistä nesteistä syntyy ammoniakin katkuinen tsunami, joka peittää lantakokkareet alleen, tuhoten kusipäisten miesten orastavan evoluution kehittyä ihmisenä ehyemmäksi, paskapäiseksi mieheksi.

Siksi minun ei tulisi koskaan sanoa "ei" missään tilanteessa.