Aspie avautuu

Kaverini. Jostain syystä en millään jaksaisi enää virnuilla niiden naamoille. Ne on joko pitkäveteisiä, liian hiljaisia, muuttaneet toiselle puolelle Suomea (kyllä, tähän osasyynä voi olla allekirjoittanut) tai yhtä nörttejä kuin minä itse.

Jotenkin on tuntunut viime aikoina enenevissä määrin siltä, että niitä on oltava siksi, että kaikilla muillakin on. Velvollisuudesta. Ajatus siitä, että muuttaisi Antarktikselle paimentamaan pingviinejä tai Missisipille omistamaan puuvillaplantaasin ja sata mykkää neekeriorjaa on alkanut kiinnostaa yhä enemmän (vaikka esimerkeistä voisi mielikuvia kehkeytyä, en silti äänestä kepun rehupuntteja tai paikallista KKK-jaostoa kuntavaaleissa, se on vain rikasta kielenkäyttöä).

Koska eihän meikäläisessä ole munaa kertoa kavereilleni, mikä niissä nyppii.