Minkä unen näin keskiviikkona...

Olin jostain syystä Veikko Lavi. Olin löyttäytynyt Ilkka Kanervan kanssa yhteen, ja Ilkka oli järjestänyt meille molemmille edustuskelpoiset seuralaiset. Suunniteltiin siinä nelistään ryöstöä, ajettiin huoltoasemalle, marssittiin sisään ja otettiin kassakone mennessämme. Ei naamareita, ei aseita, ei mitään. Paitsi hälytys. Ajettiin vanhalla ooppelilla rantaan, napattiin ökyvene (meikäläinen ohjasi, Ilkka pisti koneen käyntiin), ajettiin pikkuiselle autiosaarelle, kiivettiin jyrkkää, sammaleista mäkeä ylös, ja kuultiin jostain radiopuhetta, jossa kerrottiin poliisien olevan tulossa tänne. Lähdettiin tyttöjen kanssa äkkiä takaisin laivalle, kompastuin mäessä, pääni meni kirjaimellisesti mäsäksi, mutta pääsin jostain syystä takaisin veneelle. Sitten tinanappien lotja kaarsi eteemme...

Jatkuu, jos on jatkuakseen.

Elohopean merkkipäivä

Meillä nykyajan teineillä on kumma habitus ihkuttaa jonkun musiikillisen neron/nerojen (Hanna Pakaran, Pariisin ja Lovexin) merkkipäiviä.
Käytyäni äkkiä kalenterini läpi, huomasin, ettei meikäläisellä ole näitä merkintöjä ollenkaan. Viillellessäni tämän shokin jäljiltä lähimmässä julkisessa vessassa ranteita auki, huomasin joltain unohtuneen Satasen. Siinä oli pieni maininta siitä, että Freddy Mercury olisi täyttänyt tänään 60 vuotta.
Menetin haluni aukaista ranteeni, ryntäsin koko massallani ulos käymälästä, ja julistin vajaan vartin tätä ilosanomaa.
Sen jälkeen vahtimestari käski lopettamaan...

Farrokh Bulsara
S. 1946, Sansibar
K. 1991, Lontoo

Totta puhuakseni, jokseenkin vaatimaton (ja varmaan pateettinenkin) onnentoivotus. Kuvankin kähmin Wikipediasta. Minun sietäisi saada selkääni.