Intertekstuaalisuutta

En oikein osannut päättää, miten tuon latoisi. Olkoon pieni ja suttuinen. Vähän niinkuin tekijänsä.

Isäni serkun kaimapäivä ja viime perjantain mustavalkolinen uni

Siinä oli jotain ylen luontodokumenttia. Panda löntysteli keskellä havumetsikköä. Se toinen niistä vakioselostajista selitti, että "huolimatta pandan matalasta mörinästä sillä on korkea lauluääni". Tai jotain. Sitten se rupesi jodlaamaan jotain epämääräistä falsetissa.

Nuo luonnottomat oliot!

Se on aivan luonnotonta. Se mitä NE tekevät. Tepastelevat NIILLE ominaisella tavalla. Ihan vain KOETELLAKSEEN meitä jumalan lapsia. PUHUVAT sillä tavalla... Kimakasti ja teennäisen feminiinisesti. PUKEUTUVAT talvisin tietyllä tavalla... Ihan puhtaasti PROVOSOIDAKSEEN meitä luonnollisia, jumalaisia olentoja... Se, mitä NE tekevät, on aivan sairasta... Herran nimeen, NE pitäisi korjata jotenkin... Ei, ei, ei... NE pitäisi tappaa viimeistä SAATANAN KÄTYRIÄ myöten! SEN TAUDIN on oltava RANGAISTUS NIILLE... Sen on oltava NIIDEN PERIMÄSSÄ, jokin TARTTUVA MUTAATIO... Eiväthän NE pysty jatkamaan keskinäisessä HAUREUDESSAAN jatkamaan sukuakaan NORMAALILLA TAVALLA... Luoja tietää, että KADUN NIITÄ KERTOJA, joina olen HAIRAHTANUT ajattelemaankin NIITÄ ja NIIDEN tarjoamaa VALHEELLISTA LÄHEISYYTTÄ... Rukoillut ARMAHDUSTA niistä helvetillisistä HOUREISTA, joita erehdyin pitämään TUNTEINA... Tiedän, etten voi koskaan korvata SITÄ SYNTIÄ, mutta yritän kuitenkin, VIEMÄLLÄ MAHDOLLISIMMAN MONTA SELLAISTA SAASTAISTA, LUONNOTONTA IRVIKUVAA MENNESSÄNI...
...
...
...
Anteeksi, mielialalääkkeet olivat hetken aikaa hukassa... Nyt molemmat tätä lukevat ovat siis selvillä salaisesta inhostani NIITÄ kohtaan...

Say RAH!

Onhan tuo jo vanhaa, mutta katsokaa kuitenkin. Nyt on kuitenkin joulu. Näytti varmaan kohtuullisen söpöltä eikä-niin-kovin-häröltä Weebl-pätkältä.

Ja jos joku ei vielä tuntenut musavideon artistia, niin mainittakoon, että kyseessä oli Chigacossa elänyt, skitsofreniasta kärsinyt koditon musta mies nimeltä Wesley Willis. Fysiikaltaan kaveri oli vajaat kaksi metriä ja reilut 150 kiloa. Hänen lapsuudestaan ei ole juuri muuta tietoa, kuin lukuisat sijaisperheisiin päätymiset. Vähän ennen kolmikymppisyyttä hän rupesi kuulemaan ääniä. Oli kovaa olla aggressiosoitumatta ohikulkijoihin. Kun mies rupesi tekemään musaa, äänet helpottivat - mutta vain musisoinnin ajaksi. Tuskansa hän jakoi kenen kanssa tahansa, joka halusi vain ottaa asiasta selvää. Tämän vuoksi Willikselle kehittyi kookas liikavarvas otsaan. Hän kuoli mielialalääkkeiden-McDonald`s-pitkäaikaisdieetistä johtuvaan leukemiaan.

Ja silti. Ukko levytti kymmenen vuoden aikana enemmän, kuin meikäläinen ikinä.

Nyt on millä mällätä

Nakkeja riittää vedettäväksi, eikä haittaa vaikka loppuisivatkin. Pusseista saa lisää.

Asioita, joita en haluaisi kuunnella krapulassa

Diamanda Galás

Jiihaad!

Ennen tätä meikäläisellä ei ollut liiemmälti mielipiteitä Sudanista. Nyt on, mutta se ei tarkoita, että sijoittaisin maan soodaan tai seesamiin.

Kun rupesin blogaamaan reilut puolitoista vuotta sitten, minulta meni ikävästi ohitse aikakautemme ensimmäinen suuri islamistien nerokkuus, mikä on jäänyt vaivaamaan meikäläistä jokseenkin huomattavasti. Luoja paratkoon, jokuhan saattoi luulla, että meikäläinen kokisi sympatiaa sananvapauden rajaamista kohtaan mitä en siis osoita arjalaisen germaaniveljeskuntamme kokousten ulkopuolella, kun lauma fanaattisia juntteja koki dialogin tappouhkauksina, ja toisaalla meidän sivistysvaltioiden hallitus ei tuntunut odottavankaan mitään kummempaa. Oikeastaan tuntuu siltä, että sananvapauden rajaaminen tuollakin alueella sopi erään nimeltämainitsemattoman suomalaisen n. kaksimetrisen, harmaan pääministerin muutenkin, noh, rajoittavaan viestintäpolitiikkaan...

Nauroin sille silloin, nauroin sille sen jälkeen. Ja toisaalta oletin, ettei kellään olisi enää palleja toistaa hengenvaarallista temppua, kun nähtiin, ettei sillä toisella osapuolella tunnu olevan huumorintajua. Joskus tuntuu, ettei oikein missään.
Vaan olinpa väärässä. Aikakautemme toinen suuri islamistinen nerokkuus oli tullut. Porukka sekosi. Lippuja poltettiin. Julkaisumaan merkkiviinaa huuhdottiin pöntöstä alas. Vähän jokainen sai taas tappouhkauksia. Suomen päättäjät pyytelivät sisä- ja ulkotilojen muslimeilta anteeksi sitä, että maa sijaitsee niin lähellä maita, joissa ne tehtiin; kaikki se, mitä viimeksi. Paitsi ettei Ville Ranta tehnyt aiheesta raflaavaa sarjakuvaa.

Tavallaan meikäläinen oli vähän pettynytkin; kun Tanska ja Ruotsi olivat julkaisseet omat kuvansa, Suomi alkoi jäädä Pohjoismaiden kesken jälkeen; samaan kastiin Norjan ja Islannin kanssa. Mielessäni on jo pitkään kytenyt halu kohottaa Suomi taas huipulle tässä vertailussa. Meidän pitäisi julkaista omat pilakuvamme.

Sitten tuli tämä aikakautemme kolmas suuri islamistinen nerokkuus; nalle, jolle sudanilaiset muslimimukelot olivat valinneet äänestämällä nimen, ja paha brittiopettajatar, jonka rikos oli kuunnella oppilaidensa harhaista ehdotusta eikä raipata näitä selkeästä uskonnonpilkasta, puhumattakaan salakavalasta yrityksestä viljellä (pahaa) länsimaalaista demokratiaa luokkaan tällaisen äänestyksen muodossa (puhumattakaan siitä, että tämä oli sekä (paha) kaukaasialainen että nainen). Sudanin rahvas oli valmis ampumaan rouvan ja moskeijoissa imaamit kehottivat kansaa menettelemään juuri tällä lailla. Kiitos niiden harvojen täysjärkisten jehujen, jotka saarnaavat (pahan) Euroopan puolella, opettaja saatiin ehjin nahoin takaisin maahansa.

Mitäkö nämä aikakautemme suuret islamistiset nerokkuudet ovat opettaneet minulle? Ettei vaarallinen islam ole pelkästään nk. pienikokoisten ääriliikkeiden asia, niin kuin se halutaan hallinnon ja median suunnalla sanoa, vaan se kytee juuri näissä huonosti koulutetuissa, kompromisseja välttävissä ja imaamiin omaa sanaansa enemmän uskovien peräkylien väestössä. Euroopan pohjoisosien päällystö ei pelkää pommi-iskuja julkisiin rakennuksiin (tai no, ehkä korkeintaan Norja ja Islanti natomaina), täällä pelätään Sudanin, Pakistanin tai Saudi-Arabian kaltaisten valtioiden julistavan jihadin meitä kohtaan. Kun puhutaan dialogista, se tarkoittaa lähestulkoon aina sitä, että me teemme myönnytyksiä omien arvojemme kustannuksella. Tulevaisuudessa se voi tarkoittaa hyvinkin halal-lihaa lähiruokana, hevin kieltämistä lailla kun se voi loukata jonkun fanaatikon uskontoa, se voi tarkoittaa epädemokraattisesti valittuja vähemmistö- tai kiintiöhallituksia, joiden ei tarvitse olla tekemisissä tai kuunnella muita päättäjiä. Perkele, se voi tarkoittaa Shariaa (en muista, mistä näppäimistössä saisi tuohon ässään sopivan viivan).

Mutta tapaus on opettanut minulle myös sen, että muslimimaailma saa sätkyn, kun ihan mihin vitun tahansa liitetään nimi Muhammed.

Niin siis, miksi te muuten luulette minun liittäneen nuo kuvat tähän?

Eivätkö ne muka teistäkin kuvaa Muhammedia aika hyvin?

Kyllä se Pentti Linkola...

...On epämääräinen taata. Se sanoi pari päivää Jokelan jälkeen, ettei sen oppipoika ollut ratkaissut tarpeeksi voimakkaasti liikakansoitusta tuossa yhteydessä. Kun tänään luin Pesarista, sen mielestä siinä ei ollut tunnetta tai empatiaa. Pelästyiköhän se kommenttinsa reaktiota?

Ja huomenna on kai saatavilla jotain itsenäisyystekstiä, jos siitä vaikka tulisi tapa. Paiskatkaa vittuun pepsudentin sössötykset, Amalgaamia kansalle puhuu aiheesta paljon varmemmin!!!