lauantaina, toukokuuta 13, 2006

Sukkanauha, sukkanauha meitä kiinnostaa...

Jopparai, jopparai. Aurinkoinen lauantai-iltapäivä. Ihannehetki kirjoittaa omasta säälittävyydestään.

Femiininen (lukekaa homahtava) puoliskoni on järjestänyt minut kotitaloustunneille. Sopivasti sain kunnian tehdä tuulihattuja ensi viikoksi (stressata, harmaannuttaa hiukseni ja järsiä kynnet kyynerpäitä myöten).
Minulla on taipumuksia tehdä leipomuksista lähinnä ulosteelta näyttäviä klimppejä. Uunikin pehmentää vaikutelmaa vain esteettisessä mielessä. Lehtori vaahtosi kovasti, nähdessään tavallistakin onnettomamman näköiset leipomukseni matkalla uuniin. Tullessaan sieltä ulos, asenne oli jokseenkin pehmennyt.
Myöhemmin muistin, että ensi viikolla meikäläisellä on fysiikassa energiasafari johonkin paine-uuniin, juuri tuolla köksän finaalitunnilla, jolloin turmahattujeni kuuluisi työntyä kidasta alas.
Oletetaan, että kaikki tapahtuva on korkeampien voimien tahto. Myös se, että juuri minulla koko luokasta on muuta puuhaa ensi viikolla. Tulin siihen tulokseen, että tajuamattani olen myrkyttänyt tuulihatut. Ensi viikolla muut oppilaat ahtavat vastentahtoisesti luomukseni kurkustan alas, minkä seurauksena lehtorilla on sylttylihaa loppuvuodeksi.
Koska kuitenkin tiedän tämän, voisin ainakin teoriassa estää muita oppilaita siirtymästä autuaammille metsästysmaille.
On kuitenkin mielenkiintoista, huvittavaa ja kiihottavaa ajatella päättävänsä toisten elosta/elottomuudesta. Kyllähän tuossa vielä päiviä riittää...

Olihan tässä jotain valitettavaakin. Anttilasta irtosi nylkyhintaan (seitsemän ekulia) legendaarinen The Rocky Horror Picture Show. Kuolatessani peruukkien, korkkarien, korsettien ja sukkanauhojen perään, mielenkiinto keskittyi ruudulla kohkaavien epeleiden sääriin; Sillä Frank-tädin hovimestarillakin oli aivan sileät koivet.
Itselläni on sekä fetissi hepeneisiin että erittäin karvaiset jalat (jes... Nyt ne kaksi viimeistäkin lukijaa todennäköisesti lopettivat sivujen seuraamisen..). Tuli taas intoa keritä itseni. Ongelmaksi kehittyi, mitä hittoa minä teen niille kaikille perkeleen karvoille. Kyllä niille nyt jotain hyötykäyttöä olisi löydyttävä tyynyntäytteen, peruukkien, kompostin ja jonkun toisen pervon kiksien tuottamisen lisäksi.
Auttakaa ahdingossa olevaa blogailijaa, rakkaat lukijat. Kertokaa, mitä helvettiä minä niille teen.

Huomenna on muuten äitienpäivä. Pitäisi muistella omaakin vähintään jollain unikkokasvilla. Ennen kuin joku tulee haukkumaan meikäläisen mielipiteet pystyyn, koittakaapa tunkea vesimeloni reiästänne sisään. Vastaa aika hyvin synnytystä käännettynä alusta loppuun. Itse olen koittanut ja vaikka yrittäminen olikin kivaa, en saanut sitä sisään. Hyvä syy kunnioittaa emoa.

Digitaaliklosetilta tuli muuten loistava idea haalia hakukonetuloksia; jos minulla on ikioma fantasia olettaa jonkun lukevan blogiani, sillä on pakkomielle olettaa jokaisen tulleen blogilleen pornohakusanoilla. Minkä isot edellä, sen pienet perässä...

Child porn
Asian teen
Bondage
Bukkake
Paavo Väyrynen

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Koiranpaskaa-kutsukaa kansalliskaarti!

Noista otsikon sanoista muodostuu muuten lyhenne KKK. Hih. Hassua...

Tässä on joutunut tahtomattaan lukemaan ihan liian monta kannanottoa siitä, kuinka koiranjätös joko traumatisoi jonkun pikkusieluisen kyylän koko loppuelämän, tai vaihtoehtoisesti hivelee jonkun koiraveroon kyllästyneen kaappisodomiitin esteettistä silmää.
Loppujen lopuksi, miksi helvetissä niistä pitää tehdä näin iso numero? Onhan hevonpaskaakin pitkin barrikadeja, eikä kukaan valita niistä, huolimatta noiden huomattavasta kokoerosta. Eikö koiranpaska ole sitten tarpeeksi isoa?

Päädyin kyrpiintymisessäni vertaamaan koiranjätöstä toiseen hyödyttömään, eloperäiseen elementtiin katukuvassa; puliukkoihin. Sillä välin, kun toinen blogimme lukijoista, se asiallisempi, haukkoo henkeään, se toinen lukekoot perustelut tälle melko falskille ideatyngälle;
-Molemmat maatuvat. Spusse tosin hitaammin.
-Kumpikaan ei ulkomuotonsa perusteella houkuttele suoranaiseen läheisyyteensä. Toisaalta, kumman kierrät kauempaa?
-Kumpikaan ei houkuttele myöskään aromillaan. Tässä nämä ovat tasoissa.
-En muistaakseni ikinä ole kuullut, että koiranpaska olisi solvannut ohikulkijoita, vaatinut niiltä rahallista korvausta, tai uhkaillut. Myöskään koiranpaskan ei tiedetä koskaan käyneen ohikulkevaan käsiksi. Taas yksi piste sille.
-Koiranpaska ei liikehdi omin avuin paikalta, jonne se on kakisteltu haisemaan. Spurgut taasen vaihtavat sijaintiaan, joten ne on pirusti vaikeampi opetella kiertämään.
-Koiranpaska maistuu paremmalta.

Mikseivät pikkusielut keskittyisikin siis paljon problemaattisempaan ekojätteeseen, kuin pahaiseen suolistoylläriin? Valtaosa niistä tuntuu muutenkin olevan niin oikealla, että kohta vitsistä voi tulla ihan todellisuutta.

Joku helvatan alkurykäys

Miksi kaikki on aina jonkun syytä? Eikös ansio kuulostaisi paljon lupaavammalta?

Aivan. Seuraava jauhantakin on siis minun, Isä Urkurin, palsternakkojen palsternakan ja suuren ruorimiehen ansiota, ei syytä. Muuta väittävät korjaa hyvä kaverini Lepra parempaan talteen.

Blogailuni painottuu egoistisesti omaan neuroottisuuteni, epävarmuuteni, kyynisyyteni ja vittumaisuuteeni. Sillähän tähänkin asti on selvitty. Eli ihan oma vikanne, jos tulette kyrpiintymään tätä jumalatonta paskaa lukiessanne.