Kirottu honottaja

Huomasin, että etusivu täyttyy alle kuukauden vanhoista postauksista, kun laitan vielä yhden sekaan. Ja vaihteeksi on fiilis, ettei tämä ole pakolla tehty. Vaikka tämän olisi voinutkin liittää siihen Uniblogiin.

Ruben Stiller. Kaksi erisnimeä, jotka muodostavat voimakkaan kirosanan ja inhoreaktion.
Hullu sionisti, joka haluaa Suomen Natoon, jotta voisimme johtaa enemmän rahaa kyseisen sotilasliiton kautta eräälle Lähi-Idän maalle, jolla on taipumuksia toteuttaa 30-luvun Saksan puhtaus- ynnä elintilasuunnitelmia. Ja nimenomaan kyseisen valtion "puolustuspolitiikkaan".
Pystyy esittäytymään edukseen vain Joonas Hytösen seurassa, koska kyseinen hemmo lienee harvoja sitä itseään ärsyttävämpiä TV-pärstiä.
Tykkää nauraa omille vitseilleen.
Lisäksi sen ääni on rasittava.

Diagnoosi: Stiller on liian samanlainen minun itseni kanssa. Siksi kai inhoan sitä.

Uniblogi III

Jälleen yksi häikeän huikea, taiturimaisen akrobaattinen, infernaalisen eheä ja selittämättömän sumea uniblogaus.

Näin unta Tarzanista. Ja siitä sen karvaisesta kämppiksestä. Cheetahista.
Ne olivat tulleet jollekin soraiselle kentälle keskellä viidakkoaan. Siellä seisoi sellainen ylileveä ja alimittainen, Yodaa muistuttava, häijysti virnuileva puutarhatonttu.
Cheetah kiipesi Tarzanin hartialle ja hyppäsi siitä sen puutarhatontun päälle. Se meni lyttyyn. Se tonttu. Ei hajonnut, vaan meni sillai vaha-animaatiotyyliin lyttyyn.
Sitten Cheetah kiipesi uudelleen Tarzanin päälle ja hyppäsi jälleen...
Muistan nauraneeni tuossa kohti unessani.

Minä olen vähän vihreä...

...De Grönan vaalikoneen mukaan 83-prosenttinen.

Huolestuttavaa?

Ajatuksenrippeitä

Luin toissapäivänä Kotivinkkiä.
Yllättävän mielenkiintoista.

Maailmassa on nälänhätää.
Samaan aikaan kannibalismi ja nekrofagia ovat laittomia.

Tällaisiin kokoomateoksiin on pakonomaisesti hankittava vähintään kolme lyhyttä jokellusta.
Minä kapinoin.

&`n pistämistä paikkoihin, mihin se ei kuulu eli lauantai-illan eurohumputusta

Onko oikein fanittaa Nenaa, kun siltä on periaatteessa tullut vain yksi hitti?

En ole vielä hehkuttanut tämänvuotista Euroviisua. Tämän karsintafinaalin jälkeen todettakoot, että se oli hyvä. Muuten teksti olisi varmaan vielä vähemmän-rakentavaa ja epäkypsää.
Rehellisesti sanottuna äänestin Lauraa, ihkutettavaa Madonna-wnbea. Lopulta piti valita toinen kiintopiste. Thunderstone oli karvaisessa munakkuudessaan siedettävin finalisti. Mutta ei. Miemiemie-eukko, pakaroiden pakara, Hanna edustaa Suomea. Argh. No, Löllöt olmit vinkumassa estradilla xaatanasti ei sentään angstikitinöineen tullut valituksi. In yer face, pissikset.
Johannan esitys oli ihan söpö, vaikka biisi olikin tavanomaista kaihoiskelmävemppua.
Jann Wilde & Rose Avenue oli eksentrisyydessään siedettävä, ei edes sortunut Lovexin tasoiseen kätinään. Solistikin oli vähän kuin Frank-N-Furtherin ja Paula Koivuniemen AU-lapsi. Söpöä.
Katra oli tylsää Yökalakiekunaa.
Jani & Jetsetters ja Jukka Kuoppamäki tuttua iskelmää. Olivat ainakin oikeasti erilaisia muihin ehdokkaisiin verrattuina.
Humane oli tylsä.
Kentala ihan kiva. Ja Beats & Styles.

Kakkoselta alkoi Pasila. En ole viikolla nauranut yhtä hyvin.

Esikatselussa huomasin, että tuolla on monta sanaa, joille ei löydy oikeaa merkitystä. Minun pitäisi kirjoittaa selkeämmin.

Ritari Ässää preussiksi

Rakkaat johtajamme ovat päättäneet pakkodigitalisoida koko valtakunnan. Tähänkin talouteen sellainen asetettiin, kuvastamaan ylivertaisten päättäjiemme järkevää tahtoa.
Yleensä kyseisellä pömpelillä saisi näkymään lisää yleisradiohapatusta, kuplakanavan, taivaskanavapaikan ja iskelmätorsoa.
Minulla näkyy neljä saksankielistä kanavaa.
Jumaliste.

Lintsaan kuvataidekoulussa

Kun tiedetään, että vieressä tupruttelu on sille toiselle vaarallisempaa, kuin itselleen, eikö se lasketa attentaatiksi?
Onko minulla oikeus työntää junan alle tupakoija, jos se tulee käryttämään juuri meikäläisen viereen? Olisiko se itsepuolustusta?

Juhani Aho oli Suomen ensimmäisiä nato-myönteisiä henkilöitä.
Tajusikohan kukaan tuota puujalkaa?

En ole hyljännyt valittua kansaani

Sin with Sebastianin Shut up (and sleep with me) on hyvä biisi. Kaikki warettamaan sitä netistä.

Myin sieluni Googlelle, jotta pääsin taas blogaamaan. Joskus voisin pysyä vaiti niin kauan, että joku olisi ehtinyt kommentoida viimeisintä itseni häpäisyä. Mutten malta ikinä odottaa, koska porukka kyllästyy leikkimään kuollutta.

Kuten (molemmat) vakituiset lukijani saattavat huomata, en ole erehtynyt pitämään näppäimistöä koskettimina vähään aikaan. Syynä on tuore muutto paikasta toiseen, ja kuppaisen Elisa-paskan toimintakyvyttömyys.

Olin viime viikolla yhteisvastuukeräyksessä Sellolla, Leppävaaran uudella pääpyhäköllä. Joku saattoi nähdäkin minut. Se mustiin pukeutunut, varhaiskaljamaha afrontyngällä. Seisoin 2,5 tuntia torikerroksessa odottaen parempiosaisten sympatiaa Perun intiaaneja ja kotimaan häiriintyneitä lapsiperheitä kohtaan. Yllättävän moni koki empatiaa näitä kohtaan.

...Ja jos olisin oikeasti niin vaatimaton, olisin ollut tuostakin hiljaa.

Eduskuntavaalit tulee. Minua se ei haittaa siksi, kun ei ole vaikutusvaltaa tuloksiin ja koska kaikki puolueet ovat arsesta.
Jos haluatte jonkin vihjeen politiikkanörtiltä, niin älkää äänestäkö Mikko Ahvenaista. Kaverin suurin meriitti on, että se sattuu olemaan (ainakin omien sanojensa mukaan) nuorin broileriehdokas, mutta henkisesti se on n. keski-ikäinen punaniska-homofoobikko. Ei ole varmaan tarpeen kertoa, missä puolueessa se yrittää päteä?

Olen viimeaikoina solkottanut poikkeuksellisen paljon Idi Amin Dadasta. Johtunee siitä, että haluan pitkästä aikaa nähdä elokuvan ihan teatterissa (tupakkayskäisten, pusseja rapisuttavien, kiimaisten ja muuten äänekkäiden kanssaeläjien kanssa). Tai sitten se johtuu nimenomaan siitä, että olen puhunut Idi Aminista niin helvetisti.

Paskaa olisi vielä lisääkin, mutta päästän teidät tänään helpolla. Tai no, kurkatkaa joutessanne tämä, tämä tai tämä. Ensimmäinen on kieroutunut, toinen on sairas ja perverssi, kolmas muuten vain söpö.