Olen aika varma, ettei vielä ole kypsä hetki näiden tuntojen kuvaamiseen. Olen myös kohtalaisen varma, että menetän molemmat lukijani ja linkitykseni. Siitä huolimatta taidan yrittää pukea ajatukseni sanoiksi.
Se, mitä Tuusulassa tapahtui, oli yhdellä sanalla muotoiltuna järkytys, ainakin itseni kohdalla. Ehkä jo pelkästään siksi, ettei täällä olisi uskonut tapahtuvan mitään tällaista. Oli mustavalkoisesti ajateltu, että Ed Geinin, Son of Samin ja Pogo the clownin kaltaiset, harkitusti toimivat ja pahasti sekapäiset yksilöt kuuluisivat vain "varsinaisen Euroopan" ja Yhdysvaltain maaperälle. Että täällä peräkylillä henkirikokset rajoittuisivat ahdistuksen ja kossun tuottamaan hurmokseen. Ettei noin arveluttava henkilö saisi tällaisessa holhousvaltiossa ikinä asetta, ainakaan laillisesti. Eihän mielipuolille myönnetä mutkia. Ei ainakaan Suomessa. Tuli erittäin epäaito tunne.
Mikä saa ihmisen niin huonovointiseksi, että oksennusreaktiona on tällainen teko? Oliko se koulukiusaaminen, perintötekijät, industrial metal vai näiden summa? Onko yksilö evoluution silmissä silloin heikko, kun se ei sopeudu parissa sekunnissa päähän- tai yläruumiiseen tulleeseen luotiin, mitä vitun luonnonvalintaa sellainen on?
Rehellisesti sanottuna, eikö ihminen erkaantunut evoluutiosta muutenkin jo siinä vaiheessa, kun se oppi kyntämään maata ja kokoamaan savesta majoja? Onko kyky tuntea sympatiaa, surua tai vaikka vihaa
heikkoutta?
Muista eläimistä ihminen on eronnut niin kauan, kun sen toimintaa on ohjannut oikean ja väärän käsityskykynä tai heikkoutena (miten sen nyt haluatte), tai perkele, vaikka manipuloivien yksilöiden kusetuksena tunnettu ominaisuus/syöpä.
Olenko minäkin heikko, retardi ja merkityksetön massaihminen, kun en ole Pekan kanssa samaa mieltä ihan vain siitä periaatteesta, etten olisi manipuloivien ihmisten lammaslaumaa? Olenko individualisti siinä suhteessa, etten rehellisesti sanottuna hyväksy kaikkia nyky-yhteiskunnan säädöksiä? Vai olenko taas heikko, kun en hommaa sveitsiläistä peniksenjatketta ja edistä ihmisten sopeutumista lyijyyn, lajimme korkean elinvoimaisuuden takaamiseksi?
Kahdessa asiassa Auvinen oli varmuudella oikeassa;
1: Parhaiten tällaiset tragediat hoituisivat tappamalla kaikki.
2:
Stray bullet on käypäinen biisi.
Jos jätetään tuo postuumi vittuilu vähäksi aikaa.
Kuulemieni mukaan uhrit valikoituivat satunnaisesti. Silti, joku läheinen jää aina miettimään, miksi juuri häneltä vietiin ihminen läheltä, miksi sattuma valitsi juuri nämä? Miksei mikään mielikuvitusolento tullut väliin, kun apua tarvinnut mies rupesi dramatisoimaan Columbian ja Virginian tapahtumia? Miksi jokin pyhä universaali kosmosvoima puuttunut tapahtumien kulkuun, ennen kuin oli ihan liian myöhäistä? Vai mitä sellainen suunnittelee, jos tämä kuului osaan jostain sen suuremmasta operaatiosta? Halusiko tämä jumaluus ihmiset taas hetkeksi aikaa havahtumaan maallisen elämän väliaikaisuuteen, muistuttaa näitä jostain ylimaallisesta hienoudesta?
Eipä sillä, (ainakin luterilainen) kirkko tarjosi käsittääkseni ihan tasapainoista, kiihkotonta ja empatiakykyistä apua.
Älkää ottako tätä minään hyshys-pokkurointina, mutta pahoittelen tekstistä hohkaavaa vammaisuutta. Olen oikeasti pahoillani tämän juttuun liittyvien ihmisten puolesta; Yritän välillä olla vähän lämpimämpi, vaikka parin viikon päästä naurankin tässä jutussa juuri niille asioille, missä ei kai olisi mitään nauramisen arvoista.
Sellainen huomiohakuinen, epäloogisesti ajatteleva ja pinnallinen umpimulkku minä nyt vain olen.
